Ihmistä ei voi vihata siksi, ettei se rakasta minua.
Vaikka sekin tuntuu tänään epäreilulta, kun kukaan ei välitä minusta ja olen ihan yksin ja olisi sama, vaikka kuolisin pois.
Ja joku kysyy pärjäänkö ja minä sanon joo, kun en oikein muutakaan osaa. En tiedä, miten lakataan pärjäämästä. Lakataanko silloin hengittämästä? Kai pärjäämiseksi voi laskea senkin, että elän. Elän eteenpäin, kun en osaa olla elämättäkään.
Minun heikkouteni, suurin heikkouteni, on se, että minä en ole se oikea sille ihmiselle, jota eniten rakastan ja haluan. Ja sille ei voi mitään. Karkin syömisen voisi lopettaa, voisi ryhtyä raivoraittiiksi ja kunnolliseksi, mutta mitenkään en pysty muuttumaan sellaiseksi, että kelpaisin. Ja tänään se on kaikista paskin asia maailmassa. Eikä edes se, että on duunia kai ensi viikollakin, riitä lohduttamaan minua nyt.
Miksi ihmistä ei voi vihata siksi, ettei se rakasta minua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti