Aurinko paistaa matalalta ikkunan takana oleviin puihin. Pohdin elämäntarkoitusta, maailmankaikkeutta ja kaikkea. Olen rauhallinen ja hetkittäin jopa onnellinen. Kaikki on hyvin.
Ja kun Hän soittaa, minä en luuhistu, en hajoa palasiksi, en muserru surun ja kaipauksen alle. Hän on "kuka tahansa", ei-oikeastaan-niin-tärkeä-enää. Hänellä ei ole enää koukkua minuun. Itken vähän, enimmäkseen itseäni, ja sitten imuroin ja kävelen puistoon keltaisen kauneuden keskelle.
"Luovun
Susta viimeisin voimin
Vähän itken vielä
Luovun
Susta viimeisin voimin
Sä et sitä tiedä
Kuinka paljon sua rakastin"
Maailma ei suistunut radaltaan, minä en kuollut, aurinko paistaa ja elämä alkaa uudestaan. Isosta asunnosta tuli koti, minä hymyilen peilille ja ihmisille kadulla. Minä nauran, vaikka luulin, että en koskaan enää naura.
Ehkä elämäntarkoitus on olla onnellinen. Olla vaan, kun kaikki on hyvin. Kun kaikki on niinkuin joka päivä.
torstai 23. lokakuuta 2008
perjantai 17. lokakuuta 2008
Ruokatunnin pelastus
Ruokatunnilla kaupassa tuntematon pukumies hyräili lempibiisini tahdissa. Olisin halunnut tanssia ja laulaa mukana:
"Well open up your mind and see like me
Open up your plans and damn you're free
Look into your heart and you'll find love love love love
Listen to the music of the moment people dance and sing
We're just one big family
And It's our God-forsaken right to be loved love loved love loved..."
"Well open up your mind and see like me
Open up your plans and damn you're free
Look into your heart and you'll find love love love love
Listen to the music of the moment people dance and sing
We're just one big family
And It's our God-forsaken right to be loved love loved love loved..."
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Ihastus (ja se siitä)
Ihastuin ja vaikka siitä ei tullut mitään (liian aikaista, totaalisesti väärä mies, ei yhtään minun tyyppiäni) tuntuu hyvältä, että muistan vielä miten se tehdään, siis ihastutaan.
Lopetin jutun, ennekuin se kunnolla alkoikaan ja tunsin hetken huonoa omaatuntoa. Sitten päätin, että pitkän pimeän putkeni jälkeen saan harjoitella treffailu- ja ihastumislihaksiani, olla kevytmielinen ja flirtti. Ja kun liikennevaloissa aamuruuhkassa nuori komea kundi viheltää perääni, kävelen kevyissä kengissä koko aamupäivän.
Vielä tulee se päivä, että olen valmis, laitan kaiken peliin ja rakastan koko kolhitun ja pienen sydämeni voimalla, ehdoitta ja ilman pelkoa. Siihen asti olen kehytmielinen miestennielijä siinä sirkuksessa, jota myös lystikkästi elämäkseni kutsutaan.
Minä rakastin häntä niin kauan, että en enää oikein muista, miten muita miehiä katseltiin. Nyt yhtä'kkiä en enää saa häntä mieleeni (hassua, kuva, jonka luulin ja pelkäsin syöpyneen verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi, on kadonnut) En muista huulia, hiuksia, leuan kaarta, en tuoksua, en käsiä hiuksissani. On siis aika mennä eteenpäin.
Ja kun työpalavereissa komea mies sanoo jotain pohjoismaisesta profiilistani, nauran kevyesti ja koko huone kuplii flirttiä. Olen vapaa, avoin uudelle ja täynnä jotain kevyttä ja uutta. Ja vaikka rakkaus ei kohdalleni tulisikaan, ei tänään eikä koskaan, ei se enää niin kauheasti haittaa, koska pimeässä putkessani opin kaikista tärkeimmän, opin sanomaan itselleni: MINÄ rakastan minua!
Lopetin jutun, ennekuin se kunnolla alkoikaan ja tunsin hetken huonoa omaatuntoa. Sitten päätin, että pitkän pimeän putkeni jälkeen saan harjoitella treffailu- ja ihastumislihaksiani, olla kevytmielinen ja flirtti. Ja kun liikennevaloissa aamuruuhkassa nuori komea kundi viheltää perääni, kävelen kevyissä kengissä koko aamupäivän.
Vielä tulee se päivä, että olen valmis, laitan kaiken peliin ja rakastan koko kolhitun ja pienen sydämeni voimalla, ehdoitta ja ilman pelkoa. Siihen asti olen kehytmielinen miestennielijä siinä sirkuksessa, jota myös lystikkästi elämäkseni kutsutaan.
Minä rakastin häntä niin kauan, että en enää oikein muista, miten muita miehiä katseltiin. Nyt yhtä'kkiä en enää saa häntä mieleeni (hassua, kuva, jonka luulin ja pelkäsin syöpyneen verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi, on kadonnut) En muista huulia, hiuksia, leuan kaarta, en tuoksua, en käsiä hiuksissani. On siis aika mennä eteenpäin.
Ja kun työpalavereissa komea mies sanoo jotain pohjoismaisesta profiilistani, nauran kevyesti ja koko huone kuplii flirttiä. Olen vapaa, avoin uudelle ja täynnä jotain kevyttä ja uutta. Ja vaikka rakkaus ei kohdalleni tulisikaan, ei tänään eikä koskaan, ei se enää niin kauheasti haittaa, koska pimeässä putkessani opin kaikista tärkeimmän, opin sanomaan itselleni: MINÄ rakastan minua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)