Rude awakening

Unenomaisen turtumus-väsymykseni keskeltä sain revittyä itseni alennusmyynteihin (siihen työpaikan viereiseen kauppaan, johon juuri ja juuri jaksoin raahautua). Kaupan armottomissa, kovissa valoissa paljastui koko kauhea totuus; katsoessani peilistä väsähtäneen näköistä "kun-nyt-jotain-aamulla-päälle-saa"-tyylillä pukeutunutta ponnaripäistä hirvistystä tajusin jopa koomani läpi, että nyt pitää tehdä jotain. Päässä soi yksi ainoa ajatus: "mitä helvettiä mulle oikein on tapahtunut?"

Paniikki-mielentilassani en löytänyt mitään ostettavaa (päälimmäisenä ajatuksena kuin oli se, että haluan kaivautua maan alle metrien syvyyteen piiloon ihmisten katseilta) Kotimatkalla ihmettelin todella syvästi sitä, miksi ihmiset eivät juosseet kiljuen karkuun minut nähdessään...

Illalla tein suunnitelman. Heitin venyneet t-paidat kirpparisäkkiin ja piilotin verskat ja kumisaappaat siltä varalta, että heikko hetki taas iskee (ja tämä ei siis ollut vitsi...). Tein toimintasuunnitelman juurikasvun nujertamiseksi ja ostoslistan alennusmyyntikierrosta varten. Tarmon puuskassa siivosin koko kämpän ja lannoitin kukat.

Näin alas en suostu vajoamaan, en miehen takia, en PRKL! Elämä jatkuu. Se jatkuu, vaikka mikä olisi. Se taitaa olla uuden vuoden lupaukseni; jotain hyvää ja uutta...

Suru on tyyni meri

Joulukuu on kulunut hiljaisuudessa; olen käynyt töissä, kaupassa, kuunnellut musiikkia. Olen elänyt hiljaista elämääni. Illalla laskeutuva hämärä on rauhoittavaa ja lohdullista, se antaa mielellekin luvan levätä.

En ole väsynyt, mutta voisin nukkua kellon ympäri. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Nukun syvää, rauhallista unta ja uskon vakaasti siihen, että suru on tyyni meri. Näin minä valitsin elämäni: yksin, pienesti ja hiljaisuudessa. En jaksa pitää ihmisiin yhteyttä ja iltaisin olen helpottunut, kun saan karattua töistä kotiin ja suljettua kotipesäni oven. Ihmisiltä, enimmäkseen.

Joulu on minulle ensisijaisesti hiljaisuutta ja rauhaa. Sytyttelen kynttilöitä ja juon teetä kirja kädessä villapeiton mutkassa. Yksinkin voi elää. Se on joulukuuni oivallus.