Ensimmäinen yö uudessa asunnossa ("Kodissa", sanon varovasti: "koti") Makaan selälläni vanhalla lautalattialla pahvilaatikoiden keskellä ja alhaalla kadulla kolistaa raitiovaunu. Minulla on jo oma lähikauppa ja pesula, kirjasto, levykauppa, lempibaari ja salainen paikka puistossa. Kadulla minulta kysytään tietä kielellä, jota en ymmärrä. Aurinko paistaa ullakon ikkunoista ja minä leijun hyvässä olossani. Päätän, että uusi, uljas elämäni alkaa tästä!
Ja siinä elämässä ei ole tilaa onnettomille rakkauksille tai särkyneille sydämille! Siinä elämässä olen jotain uutta ja vahvaa, jotain, joka ei vain odota, vaan tarttuu hetkeen.
Minä en enää edes muista, miksi olin niin kovin surullinen, niin masentunut. Kaikki kävi hyvin. Minä olen täällä ihanassa kaupungissa, ihanassa kodissani ja elän ja hengitän.
Kaikki on ihan hyvin.
maanantai 22. syyskuuta 2008
lauantai 6. syyskuuta 2008
Täysin aliarvostettu keino ratkoa ongelmia
Ja kun ei ole enää mitään menetettävää, päätän menettää senkin vähän, mikä jäljellä on.
Uusi työ, uusi maa, uudet kujeet!
En ymmärrä, miksi väitetään, että pakeneminen olisi huono keino ratkoa ongelmia! Minä pakkaan tavaroitani liian pienessä asunnossani ja olen valmis kohtaamaan uudet nöyryytykset. Naurattaa, kun en enää välitä. En hänestä enkä muiden mielipiteistä.
Tajuan, miten paljon kirjoja omistan ja sekin naurattaa. Valoa tunnelin päässä?
Uusi työ, uusi maa, uudet kujeet!
En ymmärrä, miksi väitetään, että pakeneminen olisi huono keino ratkoa ongelmia! Minä pakkaan tavaroitani liian pienessä asunnossani ja olen valmis kohtaamaan uudet nöyryytykset. Naurattaa, kun en enää välitä. En hänestä enkä muiden mielipiteistä.
Tajuan, miten paljon kirjoja omistan ja sekin naurattaa. Valoa tunnelin päässä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)