Ja juuri kun kaikki alkoi käydä helpommaksi, selkeäksi, törmää minuun pyörällä Täydellinen. Täydellinen, jolla tietenkin on sotkuinen suhde ja joka ei tietenkään osaa just nyt päättää että mitä pitäis tehdä. Ja meillä on hullu viikonloppu ja minun sydämeni on jo valmiiksi palasina, koska tiedän miten tässä tulee käymään, koska olen elänyt tämän kaiken ennenkin ja jäänyt toiseksi ja niin tulee käymään taas. Ja minä itken ja nauran ja revin hiuksia päästä koska en voi muutakaan, koska se mies on kaikkea mitä haluan. Paitsi minun.
Ja minä tiedän, että toista ei voi vihata siksi että se ei rakasta minua. Ja siksi rakastan vaan ja olen ihan auki ja rikki ja lupaan että tämä on viimeinen kerta ja ei koskaan enää koska kuka haluaa kerta toisensa jälkeen hypätä kuudennesta kerroksesta katuun? Paitsi minä.
Ja minä olen surullinen ja iloinen ja sekaisin - Ihminen ei koskaan opi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti