Joulukuu on kulunut hiljaisuudessa; olen käynyt töissä, kaupassa, kuunnellut musiikkia. Olen elänyt hiljaista elämääni. Illalla laskeutuva hämärä on rauhoittavaa ja lohdullista, se antaa mielellekin luvan levätä.
En ole väsynyt, mutta voisin nukkua kellon ympäri. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Nukun syvää, rauhallista unta ja uskon vakaasti siihen, että suru on tyyni meri. Näin minä valitsin elämäni: yksin, pienesti ja hiljaisuudessa. En jaksa pitää ihmisiin yhteyttä ja iltaisin olen helpottunut, kun saan karattua töistä kotiin ja suljettua kotipesäni oven. Ihmisiltä, enimmäkseen.
Joulu on minulle ensisijaisesti hiljaisuutta ja rauhaa. Sytyttelen kynttilöitä ja juon teetä kirja kädessä villapeiton mutkassa. Yksinkin voi elää. Se on joulukuuni oivallus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti